Se viikko kun kaikki ei mennyt ihan putkeen…
Kolmas viikko tuli ja meni jo kauan aikaa sitten. Tiedän, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa siitä pari sanaa ennen kuin alan kertomaan viimeisestä viikosta ja jaan painon ja kaikki semmoiset. Jos ette ole lukeneet viikosta kun tein 9 treeniä yhden viikon aikana niin suosittelen sen lukemista.
Jatkoin tottakai samaa kaavaa eli 2 pirtelöä päivässä ja yksi oikea ruoka. Ja siihen tottakai myös puristeet ja välipalat jotka yleensä sisälsivät proteiinipatukan mikä näkyy tuolla ylhäällä. Ihan basic juttua mulle. Meditaatio pysyi myös mukana ja se on ollut aivan ihanaa. Ihana saada uusia hyviä tapoja elämään ja päivään jotka keskittyy enemmän siihen henkiseen hyvinvointiin et ei vaan mietitä sitä fyysistä. Koska sekin on niin tärkeä osa hyvinvointia.
Kävelin kotoa kaverin luokse ja se oli noin vähän päälle 3 kilometrin matka. Käveleminen on ihan parasta ainakin silloin kun voi samalla kuunnella äänikirjaa. Teimme ihania tacoja kaverin luona ja ne olivat todella herkkua. Tuli myös maistettua uutta pirtelöjauhemakua. Vadelma valkosuklaa joka on tehty herneproteiinista ja oli kyllä todella hyvä. Siihen lisäsin yleensä vadelmia ja proteiinijuomajauhetta.
Treenejä tuli tehtyä ainakin pari ja siitä haluan pitää kiinni. Ainakin keskiviikkona ja lauantaina on treenit ja niistä pidetään kyllä kiinni. Katotaan milloin pääsee ulos treenaamaan taas porukalla.
Lauantaina sitten vähän meni jo pikkasen metsään. Oltiin kavereiden kanssa piknikillä ja minä jostain syystä sitten ostin herkkuja. Jotenkin se vieläkin kuuluu sinne ystävien kanssa hengailuun ja jotenkin vaan annoin mennä. Pitkästä aikaa kavereiden kanssa ja herkut vetivät mukanaan. Olisin hyvin voinut olla vaan vadelmien kanssa. Jännin oli just se fiilis mikä tuli jälkeenpäin. Se vähän paha olo mikä tulee kun on syönyt vähän liikaa kaikkia herkkuja mutta myös se fiilis että olipas turha syödä se jätski ja ne keksit. Ja harmitti että olin mokannut oman herkkulakkoni tolla tavalla.
Ja sunnuntaina sitten olin äidillä ja siellä sain sitten raparperipiirakkaa jota myös oli pakko syödä pieni pala.
Luulen että tästä voin ottaa taas mukaani sen opin että minulle ei vaan sovi semmoinen totaalikieltäytyminen. Välillä saa herkutella ja ei ne pienet herkut sitä koko venettä kaada kuitenkaan. Semmoinen tasapaino pitää löytää mikä toimii. Ehkä lapsille tuttu herkkupäivä voisi olla toimiva.
Halusin kuitenkin olla rehellinen ja kertoa teille että aina ei onnistu.
Ihanaa päivää teille kaikille! Seuraavaksi hypätään sitten viimeiseen viikkoon ja katsotaan mitä on tapahtunut keholleni tämän aikana.
Jos ette ole nähneet alkumittoja ja kuvia niin käykää lukemassa se postaus täältä.
